sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Taas kerran aloitan alusta. Edellinen yritys meni vähän turhaan itkemisen puolelle, lähinnä tuli vaan valitettua ja purettua ajatuksia. Muutenkin alkoi vähän ärsyttää oma synkistely, mutta no, ehkä annan sen itelleni anteeksi; pessimistinen luonne.

Mä olen siis Noora, 22-vuotias avovaimo, Simba-chihun mami, isosisko ja vanhempieni tytär (yllättävää, eikö?). Mä olen ujo, huumorintajuinen ja kavereiden kesken sosiaalinen. Mulla on iso ääni, kun sille päälle satun, puhun nopeasti ja asiaa tottakai. Mussa asuu pieni keittiöpsykologi ja diagnostikko, lääketiede ja psykologia siis kiinnostaa. Musta ei kuitenkaan tule lääkäriä eikä psykologia, vaan luokanopettaja -ainakin toivottavasti. Mä rakastan lapsia, kesää, suklaata, Greyn Anatomiaa ja Teho-osastoa. Ai niin ja tottakai avomiestäni ja Simbaa. Harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti kuntosalilla käymistä, se on ainoa liikuntamuoto, josta tykkään. Lisäksi oon alotellut tekemään geelikynsiä itse, koska sain joululahjaksi uv-uunin ja geelejä. Siitä juttua myöhemmin. Mä olen laiska eli mukavuudenhaluinen kaikessa muussa paitsi siivoamisessa ja kauneudenhoidossa. Muoti, meikkaaminen, kynsien- ja hiustenhoito kiinnostaa tosi paljon.



Mä olen kiltti lukiotyttö, joka teininä veti aina perseet olalle. Nykyään juon muutaman kerran vuodessa kohtuudella. Mulla on yo-todistuksessa yksi laudatur, josta oon varmaan ikuisesti ylpeä, koska laiskana eli mukavuudenhaluisena en ole ahkera opiskelemaan. Lukion jälkeen opiskelin vähän aikaa sairaanhoitajaksi, mutta se ei ollut mun juttu lainkaan. Nyt olen kaikkien inhoama kassatyöntekijä ja osa-aikatyötön, mutta se ei mua haittaa, vaikka kaikki muut mua surkutteleekin. Mä alan loppukuusta valmistautumaan VAKAVA-kokeeseen, joten tarviin tosiaankin sitä aikaa siihen enkä töissä käymiseen. Raha on muutenkin niin yliarvostettua, itsehän elän pyhällä hengellä.

Pyhästä hengestä päästäänkin siihen, että en usko jumalaan enkä jeesuksiin ja muihin tällaisiin. Okei, Jeesus-niminen mies oli olemassa, mutta se miksi hän katsoi olevansa joku Messias johtunee hänen mielenterveydestään. Toisinaan ajattelen olevani agnostikko ja toisinaan ateisti. En ole jaksanut tai viitsinyt määritellä itseäni, mutta mitä hyötyä siitä olisikaan. Kunnioitan toisten uskoa, mutta inhoan niitä, jotka tyrkyttävät mulle uskontoaan ja omia periaatteitaan. Eli turha tulla saarnaan jumalasta, menee toisesta sisään ja toisesta ulos. Rippikoulun olen käynyt, koska oli pakko. Elämäni kauhein viikko ikinä.

Mulla on useita kavereita, mutta valitettavasti vähän ympäri Suomea. Rakkain ja tärkein ystävä asuu onneksi vielä toistaiseksi Torniossa. Oon huono tutustumaan, joten melkeen kaikkiin kavereihini olen tutustunut jo eskarissa. Nykyään on tositosi hankala tutustua uusiin ihmisiin. Siks oonkin jo valmiiksi vähän ahistunut syksystä, kun pitää taas mennä uuteen kouluun ja tutustua uusiin ihmisiin. Mä pärjään hyvin yksinkin, mutta olis huippua saada uusia kavereita tottakai. Tosin oon kuullut, että monet ihmiset luulee mun olevan leuhka ja ylimielinen idiootti, mikä taas voi johtua siitä, että a) mulla on kuulemma vihainen perusilme b) mun vanhemmat on semisti rikkaita.

Mä olen seurustellut mun avomiehen V:n kanssa 2,5 vuotta. Ollaan asuttu yhdessä melkein alusta saakka, kihloissa ollaan oltu pari vuotta. Me asutaan nyt tällasessa pienessä kunnassa täällä takahikiällä eli Meri-Lapissa, mutta toivottavasti muutetaan Ouluun loppukesästä, koska mulla tosiaan alkais siellä sitten se koulu. V:llä on täällä vakituinen työpaikka, mutta koska on kyse suuresta kansainvälisestä firmasta, niin sisäinen siirto on varmastikin mahdollinen. Ainakin tahdon niin uskoa.

Viime kesänä toteutin pitkäaikaisen, suuren haaveeni ja ostin koiran. Sweet Paola's Qwerty eli Simba on kaksivuotias chihuahua-uros. Simba on maailman kiltein ja lutusin koira. Se rakastaa kaikkia ihmisiä vauvasta vaariin. Simballa on tosi ihana ja eloisa luonne eikä se ikinä ole huonolla tuulella. Simba on mun silmäterä.



Me asutaan siis kolmestaan V:n ja Simban kanssa kaksiossa vuokralla. Täällä on sekopäitä ja outoja ihmisiä talo täynnä, mutta sovitaanpahan hyvin joukkoon. Inhoon tätä kämppää. Oon koittanut sisustaa parhaani mukaan, mutta ei se paljoa auta, jos on 1) tosi ruma muovimattolattia 2) ällöttävät likasen ruskeat keittiön kaapit 3) tosi kamala kylppäri siniharmaalla klinkkerilattialla ja keltaiseksi kaakeloiduilla seinillä. Mainitsinko, että keltaisiin seiniin on tehty siniharmaalla kaakelilla raita? Joo, en tiedä kuka ammattisuunnittelija noi värit on valinnut. Todennäköisesti ostettu halvinta mitä kaupasta löytyy.

Niin, tää blogi sitten. Mä varmaan kirjoittelen tänne vähän tosta pääsykokeisiin lukemisesta ja sitten tällasesta ikuisuusprojektista eli kesäkunnosta. Mulla ois tavoitteena tiputtaa alkuun n. 5 kiloa painoa ja siitä sitten varmaan vielä 3-5 kiloa, riippuu miten lähtee tosta tippumaan. Mulla ei oikeestaan oo ylipainoa, mutta kuitenkin varaa tiputtaa kiloja ja etenkin kiinteyttää. Toivottavasti saan pidettyä itteni kurissa, oon nääs armoton herkkuhiiri eli siis suomeksi sanottuna possu.

Tarkotus on ollu aloittaa toi painonpudotus jo aiemmin, mutta mulla on sellainen perussairaus kuin haavainen ja ärtynyt paksusuoli, joten oon nyt keskittyny lähinnä sen hoitamiseen. Oon sairastanut jo kohta viisi vuotta, mutta vasta nyt on löytynyt kunnon lääkkeet ja oikeat hoitomuodot sekä ruokavalio (josta siis lipsun jatkuvasti, koska ruoka on hyvää ja syöminen kivaa) yksityisten lääkärikäyntien ansiosta. Mulla on ollut monitahtoinen anemia ja puutostila tän sairauden takia, joten sitäkin on hoidettu nyt kuntoon ihan nappia naamaan -tyylillä. Lisäks oon saanut b12-vitamiinia injektiona.

Sellanen olen siis minä ja mun elämä :) Pakko laittaa tähän loppuun mun naistenpäivän kunniaksi saadut kukkaset.







1 kommentti:

salla kirjoitti...

sait galluphaasteen blogissani! :)