Kuinka sen tein eli tie Oulun yliopiston luokanopettajakoulutukseen

Heti alkuun haluan sanoa, että tää on vain mun tarina siitä kuinka pääsin opiskelemaan. Opiskelutekniikka on niin yksilöllinen asia, joten en psyty lupaamaan, että samalla lukumäärällä ja -tekniikalla pääsisi ensi vuonna VAKAVA-kokeesta toiseen vaiheeseen. Halusin kuitenkin kertoa esimerkkejä miten opiskelin, kuinka motivoin itseäni, miten valmistauduin soveltuvuuskokeeseen jne. Jätän sen varhaiskasvatuksen soveltuvuuskokeen tästä nyt pois, koska se oli tosiaan vaan mun varavaihtoehto.

Alusta aloittaakseni toistan itseäni ja kerron, että pääsin ylioppilaaksi keväällä 2010. En ole mikään himolukija ollut koskaan, mutta aina silti ihan hyvä koulussa tai ainakin keskitasoa. En lukenut koskaan lukiossa kokeisiin, en tehnyt läksyjä enkä kauheasti lukenut kirjoituksiinkaan. Näin siis ei kannata toimia, mua harmittaa vieläkin, kun mietin millaset paperit oisin saanu, jos olisin oikeasti panostanut lukioon. Nyt kirjoitin siis M:n paperit, joita koristaa myös se äikän laudatur, josta oon varmaan ikuisesti ylpeä :D Todistuksen keskiarvo on muistaakseni 8,1.

Niin, motivaatio ei siis lukiossa ollut kovin korkealla. Olin koko ikäni halunnut opettajaksi, mutta lukioaikana sitten tuli hyvinkin selväksi, että OKL:een on vaikea päästä. Etenkin Oulussa pisterajat olivat olleet vuosien ajan jo todella korkeat. Mikään muu kaupunki ei kuitenkaan mun tapauksessa olisi tullut kyseeseen kuin Oulu.

No, päätin sitten, että musta ei tule opettajaa, koska oon liian laiska ja tyhmä päästäkseni yliopistoon noin tarkan seulan läpi. Hain terkkariksi opiskelemaan Kokkolaan ja pääsinkin. Asuin tuolloin Kokkolassa ja olin siellä töissä, mutta elämäntilanteen takia jätin koulupaikan vastaanottamatta ja muutin Tornioon. Olin puoli vuotta työkokeilussa alakoulussa, sen jälkeen menin opiskelemaan Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun tavoitteena valmistua joskus sairaahoitajaksi. Opiskelu ei vastannut lainkaan mun odotuksia, enkä kokenut, että musta tulisi hyvä sairaanhoitaja. Jatkoin kuitenkin opiskeluja, mutta mulla oli paljon ongelmia terveyden kanssa just tuolloin, joten opiskelut jäi vähän taka-alalle. Oli loukkaantumista, siitä kuntoutumista, tää mun perussairaus oli tosi huonona jne, joten ei vaan riittänyt jaksamista opiskella alaa, joka muutenkaan ei vastannut mun toiveita tulevasta ammatista. Jatkoin kuitenkin opiskeluja vielä syksyllä 2011 vuotta alemmalla kurssilla. Motivaatio oli pikkasen parempi kuin keväällä 2011, mutta siltikään en kokenut, että olisin omalla alallani. Lopetin opinnot jouluna ja menin töihin keväästä 2012 alkaen. Olin vakaasti päättänyt, että haen ja pääsen keväällä 2013 opiskelemaan luokanopettajaksi Oulun yliopistoon.

Jäin työttömäksi alkuvuodesta 2013, mutta en ollut siitä kovin pahoillani, koska tiesin että mulla olisi nyt paremmin aikaa valmistautua VAKAVA-kokeeseen. VAKAVA-koe on siis kirjallinen, valtakunnallinen koe, jolla pyritään erilaisiin kasvatusalan koulutuksiin. Useimpiin koulutuksiin VAKAVA-koe toimii esivalintana, eli tietty kiintiö pääsee VAKAVA-pisteidensä perusteella soveltuvuuskokeisiin.

Aineisto julkaistaan aina maaliskuun loppupuolella, tänä vuonna julkaisupäivä oli muistaakseni 26.3. Aineiston voi tulostaa netistä tai tilata kirjana. Itse päädyin kuitenkin tohon tulostamiseen. Tänä vuonna aineistossa oli kuusi artikkelia. Artikkeleiden aiheet käsittelevät kasvatustiedettä eri näkökulmista, sisältäen myös kasvatussosiologiaa ja -psykologiaa. Yhdessä artikkelissa oli lisäksi myös neuropsykologia aika keskeissä osassa. VAKAVA-aineiston teksti on kasvatustieteellistä tekstiä, joten se sisältää paljon alan käsitteistöä ja ylipäänsä tieteellisissä teksteissä käytettyä sanastoa. Kirjan takana on kyllä sanasto, jossa kaikki oudommat sanat on selitetty, mutta suosittelen kyllä lukemaan ennen VAKAVA-koetta kasvatustiedettä käsitteleviä teoksia. Hyviä teoksia ovat esim. Sata sanaa kasvatuksesta ja Sata sanaa opetuksesta sekä Johdatus kasvatustieteisiin.

 Luin ekan viikon aikana kaikki artikkelit kahdesti läpi. Ensin luin niin, että sain jokaisesta artikkelista hyvän yleiskuvan, sen jälkeen luin alleviivaten. Seuraavaksi paneuduin yhtenä päivänä aina yhteen artikkeliin tehden siitä muistiinpanoja sekä pikkutarkkoja kysymyksiä, joita V sitten multa kyseli. Tän jälkeen tuli luettua noita artikkeleita vielä useita, useita kertoja. Alleviivasin lisää, yliviivasin, kirjoittelin marginaaleihin selityksiä ja avainsanoja avuksi vaikeiden kohtien muistamiselle ja ymmärtämiselle. Kirjoittelin myös marginaaleihin tiivistelmiä artikkeleista. Lisäksi tilasin myös Eximiasta itseopiskelumateriaalin, joka sisälsi harjoitustehtäviä sekä ns. aukikirjoitetun tiivistelmän jokaisesta artikkelista. Tein ahkerasti noita Eximian tehtäviä, lisäksi pelasin netissä VAKAVA-13 -älypäävisaa ja tein harjoituskokeita, joita julkaistiin VAKAVA 2013 -ryhmässä Facebookissa. Luin ja harjoittelin keskimäärin 5 tuntia päivässä, enkä kokenut opiskelua mitenkään rankaksi.Varmaankin 10 kertaa tuli luettua noi artikkelit läpi, eli osasin ne suunnilleen ulkoa.

Koepäivä on aina toukokuun alussa. VAKAVA-koe on siis valtakunnallinen, joten se järjestetään jokaisessa Suomen yliopistossa samana päivänä ja samaan aikaan. VAKAVA-koe on monivalintakoe, eli itse ei tarvitse mitään tekstiä tuottaa. Koe sisältää oikein/väärin -väittämiä, ihan perus monivalintoja abcd-vaihtoehdoin, erilaisia yhdistämistehtäviä (esim. yhdistä oikeat aivojen osat oikeaan reaktioon tms.). Mitään omia vastauksia tai muuta ei tarvitse kirjoittaa, riittää kun laittaa rastin oikean vaihtoehdon kohdalle. Vastaukset lukee optinen lukulaite, joten kumia ei saa käyttää. Jos tahtoo vaihtaa vastausta, väärä vastaus on mustattava. Vähän sama periaate kuin esim. yo-kuunteluissa. Tänä vuonna kokeessa oli 48 kysymystä ja aikaa oli kaksi tuntia. Aina on puhuttu, että VAKAVA:ssa pitää muistaa pikkutarkkoja asioita ja nippelitietoa, mutta ei se nykyään enää niin ole. Tänä vuonna 1. osa kokeesta oli melkoisen soveltava, eli sun oli täytynyt oikeasti ymmärtää lukemasi eikä vain päntätä tutkijoiden nimiä ja teorioita ulkoa. 2. osa sisälsi enemmän niitä pikkutarkkoja kysymyksiä. Pisteytys meni tänä vuonna niin, että 1. osassa oikeasta vastauksesta sai yhden pisteen tai puoli pistettä, väärästä vastauksesta tai vastaamatta jättämisestä lähti yksi piste. Kakkososassa vastaamatta jättämisestä ei lähtenyt pinnoja, mutta väärästä vastauksesta lähti, joten siinä pystyi vähän taktikoimaan.

Koe tuntui olleen tänä vuonna kaikille haastava ja se oli sitä myös omalla kohdallani tietyllä tavalla. Koin kokeessa, että osasin monta tehtävää, mutta kotiin päästyäni iski epävarmuus, koska tehtävät olivat melko monitulkintaisia. Tuntui siis, että samaan tehtävään olisi voinut olla kaksikin vastausta, mutta vain yhden sai valita. Perustin kuitenkin vastaukseni AINA aineistoon ja vastasin vain aineiston pohjalta. Ei siis kannata alkaa miettiä kokeessa, että mitähän se psykan ope lukiossa tästä sanoikaan ja mitähän siellä kasvatustieteen kurssilla avoimessa yliopistossa sanottiin tästä. Aattele vain sitä, mitä se VAKAVA-aineisto asiasta sanoi. Moni meni metsään juuri tässä, että oli selkeästi alkanut ylianalysoimaan ja miettimään asioita liian monesta näkökulmasta. Jos tulee vaikea kysymys, johon vois olla useampikin vaihtoehto sopiva vastaukseksi, niin mieti silloin mitä se VAKAVA-aineisto asiasta sanoo ja onnistut varmasti. Tällä ajattelutavalla ja kovalla lukemisella sain VAKAVA-kokeesta 142,67 pistettä. Ouluun pisteraja oli viime vuonna 131,xx, tänä vuonna haastavan kokeen takia raja tippui 103,10 pisteeseen. Ylin hyväksytty oli 164,xx, joten pääsin siis kirkkaasti toiseen vaiheeseen. VAKAVA-kokeeseen kannattaa panostaa siksikin, että ainakin Oulussa soveltuvuuskokeissakin saa VAKAVA-kokeen pistemäärän perusteella 0-5 pistettä. Eli jos oletetaan, että olisit tänä vuonna päässyt esim. tolla 103,10 pisteellä nippanappa jatkoon, niin soveltuvuuskokeista täytyisi tulla täydet pisteet, jotta opiskelupaikka irtoaisi, koska VAKAVA-pisteistä siirtyy soveltuvuuskoepisteisiin pyöreät nolla pistettä. Soveltuvuuskokeiden alin sisäänpääsyraja oli tänä vuonna 15,53 pistettä, joten haastattelusta (max. 10p) ja osaamisnäytteestä (max. 5p) täytyisi siis saada täydet eikä sekään ihan riittäisi.

Soveltuvuuskokeet olivat omalla kohdallani 13.6. Kuten sanottu, soveltuvuuskokeisiin kuuluu haastattelu (10p.) ja osaamisnäyte (5p). Lisäksi VAKAVA-pisteet skaalataan niin, että niistä saa 0-5p. Yhteensä soveltuvuuskokeista voi siis saada 20 pistettä. Oulussa yo-pisteet tai lukion päättötodistus eivät vaikuta mitään. Lisäksi ennen soveltuvuuskoetta piti lähettää yliopistolle kahtena kappaleena yhden sivun pituinen kirjoitelma, jossa kerrottiin omasta työkokemuksesta, aiemmista opinnoista, motivaatiosta jne.

 Tänä vuonna toi osaamisnäyte tuli kokeisiin mukaan ekan kerran. Tämä sen vuoksi, että aiempina vuosina laaja-alaiseen, taito- ja taideainepainotteiseen ja teknologiapainotteiseen luokanopekoulutukseen on haettu erikseen. Tänä vuonna kuitenkin haettiin samalla kokeella kaikkiin noihin. Soveltuvuuskoekutsun mukana tulleessa lomakkeessa piti sitovasti ilmoittaa, mihin painotukseen hakee ensisijaisesti ja laittaa loput varavaihtoehdot järjestykseen. Itse hain siis laaja-alaiseen luokanopettajan koulutukseen. Osaamisnäytteeseen oli annettu hyvät ohjeet soveltuvuuskoekutsussa. Näyte sai liittyä oikeastaan mihin osaamisalueeseen vain (esim. kuvis, musiikki, liikunta, draama, kirjallisuus, fysiikka, matikka jne.). Kestoltaan näyte sai olla maksimissaan 10 minuuttia. Siinä täytyisi näkyä pedagoginen ja kasvatuksellinen näkökulma. Pisteitä sai myös siitä, että osasi esittää ja arvioida työtään. Parhaimmillaan näytteessä näkyi innovatiivisuus sekä esittäjän henkilökohtaiset mieltymykset. Itse kuvitin lastenlaulun kolmella kuvalla ja lisäksi soitin ton laulun sitten pianolla. Olin laittanut kuviin laulun sanat tavutettuina. Idea oli, että kuvia voisi käyttää myös esim. ekaluokan lopulla pienenä lukemisharjoituksena. Kuulin, että muilla oli ollut esimerkiksi itsekehitettyjä laululeikkejä, taputusleikkejä, lastenloruja ja -tarinoita yms.

Valmistauduin siis soveltuvuuskokeisiin valmistamalla ton osaamisnäytteen sekä lueskelemalla Eximian itseopiskelumatskun mukana tullutta soveltuvuuskokeisiin valmistavaa kirjasta. Ton kirjan avulla oli hyvä jäsennellä omia ajatuksia, koska siinä oli mm. kysymyksiä, joiden avulla esimerkiksi voi miettiä omia motiivejaan koulutukseen pyrkimiseen yms. (Voin muuten myydä ton kirjan kympillä, ei oo merkintöjä). Kirjassa oli myös vinkkejä jännityksen hallintaan ja muuta tällasta. Mun mielestä kuitenkin riittää, että tuntee itsensä ja omat päämääränsä. Itse tutustuin myös Oulun yliopiston nettisivuihin sekä luokanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmaan. Kokeeseen menin rennoin mielin ja tavoitteena oli olla täysin oma itseni, kuten olinkin. Mitään ei kannata esittää, eikä kannata alkaa pätemään mistään. Sillä tavalla ei anna itsestään hyvää kuvaa ja kyllä ne haastattelijat sun läpi näkee kuitenkin. Ja hyvät ihmiset, muistakaa hyvät ja kohteliaat käytöstavat! Kun menette haastatteluun, kätelkää haastattelijat ja kun lähdette, kätelkää, kiittäkää ja toivottakaa hyvää kesää/päivänjatkoa. Älkääkä ikinä keskeyttäkö haastattelijaa tai alkako inttämään vastaan, vaikka mieli tekisi. Oon kuullut, että tällasiakin tapauksia on ollut, eikä lienee ole vaikea arvata, että opiskelupaikkaa ei irronnut.

Niin, haastattelu oli siis 13.6. Mulla oli haastattelijana kaksi naista, vähän vanhempi rouva ja sitten nuorempi. Heti alkuun esitin osaamisnäytteeni. Haastattelijat kyselivät näytteestäni aika paljon, esimerkiksi siitä omakohtaisuudesta (kyseessä oli hevoslaulu ja kerroin esitehtävässä harrastavani ratsastusta). Lisäksi haastattelijat kysyivät mm. sairaanhoitajaopinnoista, kiinnostuksestani kasvatustieteisiin, mitä tiedän kuuluvan luokanopettajan opintoihin, miksi olisin hyvä opettaja, mitkä olisivat heikkouteni opettajana ja lisäksi paljon kysymyksiä tuli tosta mun puolen vuoden mittaisesta työkokeilusta alakoulussa. Kannattaa tosiaan olla oma itsensä, vastata kysymyksiin ytimekkäästi ja pysyä asiassa. Ei kannata alkaa jaaritella. Jos et osaa heti vastata, mieti hetki. Älä missään nimessä vastaa "en tiiä". Kaveri vastasi ekaa kertaa hakiessaan kaikkiin kysymyksiin tyyliin "no emmä tiiä, mutta plaaplaa" ja sai haastattelusta 3/10p. Pääsi kolmannella yrittämällä kyllä sisään. Haastattelu kesti osaamisnäytteineen 30 minuuttia.

Nyt torstaina siis tuli tieto, että pääsin opiskelemaan luokanopettajaksi. Pistesaalis 17,7/20. Harmi, että en tiedä mistä osioista sain minkäkin verran pinnoja. VAKAVA-pistemäärästä en tiettykään saanut täysiä, epäilen vahvasti, että sain siitä 3,7 pistettä. Uskon myös, että sain vakuutettua haastattelijat mun motivaatiosta. Mulla on kuitenkin enemmän ikää kuin juuri lukiosta päässeellä, oon ehtinyt kokea elämää vähän ja miettiä, mitä todella tahdon. Lisäksi uskon, että sain lisäpinnoja tosta mun työkokeilusta. Kannattaa ehdottomasti hankkiutua työkokeiluun kouluun, jos luokanopeksi haaveilee. Siinä näkee sitä kouluarkea ja saa kuvan siitä, millaista opettaminen ja opettajana toimiminen on. Muistutan myös, että jos on esimerkiksi samana keväänä päässyt lukiosta, eikä pääse heti OKL:een, niin ei kannata lannistua. Se on aika harvinaista päästä suoraan lukiosta tonne, koska se pienikin elämänkokemus painaa aika paljon sinä haastattelijoiden vaakakupissa. Yrittää kannattaa aina ja jos ei ekalla tärppää, niin ainakin ens kerralla tietää, mitä on tulossa ja mitä kannattaisi tehdä toisin!

Tuleva luokanopettaja esittäytyy!

Joo, eli tänään ihme tapahtui! Koisasin vielä omassa sängyssäni klo 8.54 tänä aamuna, kun puhelin soi. Rakas siskoni sieltä soitteli ja kertoi, että oli löytäny mun nimen luokanopettajan koulutukseen vuonna 2013 valittujen joukosta. Mulla oli itsellä kello ysiltä soimassa tulosten katsastamista varten, mutta ne olikin tulleet jo aiemmin. Aika epäuskonen olo oli. Olin ja olen edelleen tosi iloinen, onnellinen, hämmästynyt ja niin pirun ylpeä itsestäni. Piti heti mennä tarkistamaan asia yliopistohaku.fi:stä ja kyllähän se "hyväksytty" siellä luokanopekoulutuksen kohdalla luki. :)





Meitä haki Oulun yliopiston luokanopettajakoulutukseen 1500 henkilöä. VAKAVA-kokeen jälkeen 250 eniten pisteitä haalinutta pääsi soveltuvuuskokeisiin. Soveltuvuuskokeesta valittiin opiskelemaan 100 parasta - ja mä olen yksi niistä! Pisteitä soveltuvuuskokeesta pystyi saamaan 20. Osaamisnäytteestä 5, haastattelusta 10 ja VAKAVA-pistemäärästä 5 pistettä. Sain 17,7 pistettä. Sitä en tiedä, mistä osiosta tuli minkäkin verran.

Jiihaa, parhaimmisto!

Hyväksymiskirje tuli postissa heti tänään. Kirje sisälsi yliopistoon ilmoittautumiskaavakkeet, opiskelijakortin tilauskaavakkeen, luokanopettajien liitosta ja luokanopettajaksi opiskelevien liitosta kirjeet, fuksioppaan (jee!!) ja laskun ylioppilaskunnan liittymismaksua varten. En oo vielä ehtinyt kunnolla tutkia tota fuksiopasta, mutta pikkasen vilkasin ja siellä oli mm. meidän tulevien pienryhmänohjaajien esittelyt, opiskeijoiden kertomuksia opiskelusta yms.

 

 Semmosta tänään, aika paras päivä :)

Simban kans vietetään kesäpäivää onnellisina mun opiskelupaikasta.

Joku sekopääkö ne aivosi lainaa

Ihan pikaisesti puran taas tunteitani :) Kauhean kamala pääsykoejännitys, ylihuomenna tulevat siis lopulliset tulokset ainakin luokanopen ja lastentarhanopen koulutuksista. Kasvatustiede menee varmaankin maanantaille.

Soveltuvuuskokeet oli ja meni. Aluksi tuntui, että meni ihan hyvin, mutta olen alkanut tässä kahden viikon aikana epäilemään. Varhaiskasvatuksen (eli lastentarhanopen) koulutusohjelman soveltuvuuskokeessa oli siis ryhmätilanne, osaamisnäyte ja haastattelu. Ryhmätilanne oli mukava, tosin muutamat oli vähän turhankin vakavamielisiä mun mielestä. Itsehän olen sellanen höpöttelijä, enkä synkistele turhia. Tosin se voi koitua näissä soveltuvuuskokeissa myös mun kohtaloksi. Osaamisnäyte, no... se meni ihan ok. Soitin kerran väärän soinnun, mutta jatkoin siitä sitten eteenpäin. Soitin flyygelillä, enkä ollut yhtään varautunut siihen. Flyygeli on ihan sairaan raskas ja "isoääninen" soitin verrattuna tavalliseen pianoon. Oon tottunut soittamaan vain tavallista pianoa ja nyt mulla on vieläpä sähköpiano kotona, eli se on ihan superkevyt soittaa. Toki myös jännitin kauheasti. Haastattelussa mua haastattelivat mies ja nainen. Mies oli tarkkailijana ja nainen kyseli. Kysymykset oli aika peruskamaa, olin niihin varautunutkin. En tiiä tuliko mokailtua vai ei, koska eipä noita valitsijoita ainakaan voinut lukea.

Luokanopen soveltuvuuskokeet oli pari päivää myöhemmin kuin lto:n soveltuvuus. Näissä kokeissa ei ollut ryhmätilannetta, osaamisnäyte ja haastattelu vain. Soitin pianolla yhden lastenlaulun ja olin myös kuvittanut sen muutamalla kuvalla. Haastattelijoina oli kaksi vanhempaa naista. Oli ihan mukava tilanne, enkä mielestäni mokaillut mitään. Kysymykset olivat aika peruskamaa jälleen. Ainoastaan heikkouksistani opettajana kysyttäessä mun piti oikeasti pohtia, että mitähän ne vois olla. Ei kuitenkaan ole sillä tavalla kokemusta opettajan työstä, joten oli vaikea miettiä asiaa tältä kannalta. Sanoin, että varmasti jos esimerkiksi oppilaallani olisi jokin hätä vaikkapa kotona, niin en pystyisi olemaan tuomatta "töitä" kotiin. Eli siis tulisi varmasti pohdittua oppilaan tilannetta myös kotona, täten tietty professionaalinen etäisyys ei ole niin helppo säilyttää. Ehkä se oli huonosti sanottu, en tiiä. Mitähän ois kannattanu sanoo? :D Muuten tuntui menevän ihan hyvin.

Mulla on tavallaan sellanen olo, että välillä mietin, et kyl mä pääsen. Sitten taas seuraavassa hetkessä ajattelen, että miksi ne muka mut valitsis, kun on niin paljon muitakin hyviä hakijoita. Itseluottamus on huono, sen kyllä huomaa. Pelkään ihan hirveästi ylihuomista. Pelkään sitä pettymystä, kun en löydä omaa nimeä minkään koulutuksen listoilta, kun yliopistohaku.fi:ssa lukee kaikkien kohdalla "hylätty". Mä en kestä.

Päivitän varmaan ylihuomenna sit, että miten kävi. Että oonko siis hermoraunio, mitä luultavasti oon, koska en päässy mihinkään.

ps. Sain Oulun Alppilasta kämpän.