Ihan pikaisesti puran taas tunteitani :) Kauhean kamala pääsykoejännitys, ylihuomenna tulevat siis lopulliset tulokset ainakin luokanopen ja lastentarhanopen koulutuksista. Kasvatustiede menee varmaankin maanantaille.
Soveltuvuuskokeet oli ja meni. Aluksi tuntui, että meni ihan hyvin, mutta olen alkanut tässä kahden viikon aikana epäilemään. Varhaiskasvatuksen (eli lastentarhanopen) koulutusohjelman soveltuvuuskokeessa oli siis ryhmätilanne, osaamisnäyte ja haastattelu. Ryhmätilanne oli mukava, tosin muutamat oli vähän turhankin vakavamielisiä mun mielestä. Itsehän olen sellanen höpöttelijä, enkä synkistele turhia. Tosin se voi koitua näissä soveltuvuuskokeissa myös mun kohtaloksi. Osaamisnäyte, no... se meni ihan ok. Soitin kerran väärän soinnun, mutta jatkoin siitä sitten eteenpäin. Soitin flyygelillä, enkä ollut yhtään varautunut siihen. Flyygeli on ihan sairaan raskas ja "isoääninen" soitin verrattuna tavalliseen pianoon. Oon tottunut soittamaan vain tavallista pianoa ja nyt mulla on vieläpä sähköpiano kotona, eli se on ihan superkevyt soittaa. Toki myös jännitin kauheasti. Haastattelussa mua haastattelivat mies ja nainen. Mies oli tarkkailijana ja nainen kyseli. Kysymykset oli aika peruskamaa, olin niihin varautunutkin. En tiiä tuliko mokailtua vai ei, koska eipä noita valitsijoita ainakaan voinut lukea.
Luokanopen soveltuvuuskokeet oli pari päivää myöhemmin kuin lto:n soveltuvuus. Näissä kokeissa ei ollut ryhmätilannetta, osaamisnäyte ja haastattelu vain. Soitin pianolla yhden lastenlaulun ja olin myös kuvittanut sen muutamalla kuvalla. Haastattelijoina oli kaksi vanhempaa naista. Oli ihan mukava tilanne, enkä mielestäni mokaillut mitään. Kysymykset olivat aika peruskamaa jälleen. Ainoastaan heikkouksistani opettajana kysyttäessä mun piti oikeasti pohtia, että mitähän ne vois olla. Ei kuitenkaan ole sillä tavalla kokemusta opettajan työstä, joten oli vaikea miettiä asiaa tältä kannalta. Sanoin, että varmasti jos esimerkiksi oppilaallani olisi jokin hätä vaikkapa kotona, niin en pystyisi olemaan tuomatta "töitä" kotiin. Eli siis tulisi varmasti pohdittua oppilaan tilannetta myös kotona, täten tietty professionaalinen etäisyys ei ole niin helppo säilyttää. Ehkä se oli huonosti sanottu, en tiiä. Mitähän ois kannattanu sanoo? :D Muuten tuntui menevän ihan hyvin.
Mulla on tavallaan sellanen olo, että välillä mietin, et kyl mä pääsen. Sitten taas seuraavassa hetkessä ajattelen, että miksi ne muka mut valitsis, kun on niin paljon muitakin hyviä hakijoita. Itseluottamus on huono, sen kyllä huomaa. Pelkään ihan hirveästi ylihuomista. Pelkään sitä pettymystä, kun en löydä omaa nimeä minkään koulutuksen listoilta, kun yliopistohaku.fi:ssa lukee kaikkien kohdalla "hylätty". Mä en kestä.
Päivitän varmaan ylihuomenna sit, että miten kävi. Että oonko siis hermoraunio, mitä luultavasti oon, koska en päässy mihinkään.
ps. Sain Oulun Alppilasta kämpän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti