Wonderwall

Today is gonna be the day that they're gonna throw it back to you.
By now you should, somehow, realized what you gotta do.
I don't believe that anybody feels the way I do about you now.

Back beat, the word is on the street that the fire in your heart is out.
I'm sure you've heard it all before but you never really had a doubt.
I don't believe that anybody feels the way I do about you now.

And all the roads we have to walk are winding.
And all the lights that lead us there are blinding.
There are many things that I would like to say to you.
But I don't know how.

Because maybe,
you're gonna be the one that saves me.
And after all,
you're my wonderwall.

Uusi koti, uudet kujeet!

23.7. pakkasin viimein kimpsut ja kampsut ja muutin tänne ihanaiseen Ouluun. Oon viihtynyt tosi hyvin, paljon paremmin kuin Kemissä. Täällä on niin paljon tekemistä ja tärkeitä ihmisiä. Ainoa miinus on, että se tärkein ihminen jäi Kemiin. V muutti kaverinsa yksiöön asumaan, tää kaveri kun muutti kans Ouluun ainakin pariksi vuodeksi. V:n työjutut siis pitää sitä siellä, siirto on mahdollista ehkä tammikuussa, mutta varmaa se ei ole. Kaikki on kiinni siitä, että millasta sopimusta Oulun toimistolla on tarjota. Onneks V:llä on kuitenkin periaatteessa yötyö ja pitkät vuorot, joten vapaita on paljon ja sillon ollaan aina täällä Oulussa.

Simba on sopeutunut muuttoon hyvin, ihan selvästi nauttii, kun on enempi hajuja haisteltavana lenkillä :D Lisäksi Simba ihannoi mun siskoa, joten on tosi kiva, että mun sisko voi koska vaan tulla kylään kattomaan Simbaa. Simba kävi yks päivä uimassakin mun siskon miehen kanssa. :)

Simba ottaa arskaa partsilla.

Mun asunto on ihana! Oon ihan rakastunut siihen. Kyseessä siis 2h+kk+s, 44,5 neliöä. Alppilassa 2011 rakennettu talo, 8. kerros. Ihan mahtava asunto, vuokra on edullinen ja sijainti erinomainen. Keskustaan on 3km ja yliopistolle 2,5km.

Olohuone eteisestä kuvattuna :)

Olohuone keittonurkkauksesta kuvattuna

Keittiönurkkaus

Makuuhuone, josta löytyy myös vaatehuone tuolta vasemmalta laidalta

Kylppäri ja sauna. Ainoo miinus tässä asunnossa on tää kylppärin lattia.

Sisustus on vielä vähän keskeneräinen, mut se annettakoon anteeksi. Mulla on tässä asunnossa myös parveke, mutta en kuvannut sitä, koska siellä on vaan grilli tällä hetkellä :D

Kolmen viikon päästä alkaa koulu! Odotan innolla, mutta toisaalta oon myös pikkuhiljaa alkanut huolestumaan. Mitä jos kaikki menee niinku Kemissä? Että en tunne kuuluvani joukkoon? Jos mut tuomitaan taas ennen kuin edes yritetään tutustua? Meitä on toki moneen junaan ja tulen kyllä hankalienkin ihmisten kanssa toimeen, mutta se nyt vaan ois niin paljon kivempi opiskella, jos luokassa ois hyvä yhteishenki ja ees yks kaveri. Ois myös suotavaa, että työrauha luokassa (luentosalissa) ois jotain muuta kuin sitä yläastetasoa. En voi vieläkään uskoa, että se vuosi minkä vietin amk:ssa ja vielä kahdessa eri luokassa, oli melkein samaa sarjaa kuin kolme vuotta yläkoulussa. Etenkin, kun luokan keski-ikä oli varmasti reippaasti yli 20.

Tällasia tuntemuksia tällä kertaa, toivotaan että koulu lähtee hyvin käyntiin :)

Kuten kuvasta näkyy naama levenee ja perse kans. Ai mikä laihdutusprojekti? Joojoo, aloitettu on.

Kuinka sen tein eli tie Oulun yliopiston luokanopettajakoulutukseen

Heti alkuun haluan sanoa, että tää on vain mun tarina siitä kuinka pääsin opiskelemaan. Opiskelutekniikka on niin yksilöllinen asia, joten en psyty lupaamaan, että samalla lukumäärällä ja -tekniikalla pääsisi ensi vuonna VAKAVA-kokeesta toiseen vaiheeseen. Halusin kuitenkin kertoa esimerkkejä miten opiskelin, kuinka motivoin itseäni, miten valmistauduin soveltuvuuskokeeseen jne. Jätän sen varhaiskasvatuksen soveltuvuuskokeen tästä nyt pois, koska se oli tosiaan vaan mun varavaihtoehto.

Alusta aloittaakseni toistan itseäni ja kerron, että pääsin ylioppilaaksi keväällä 2010. En ole mikään himolukija ollut koskaan, mutta aina silti ihan hyvä koulussa tai ainakin keskitasoa. En lukenut koskaan lukiossa kokeisiin, en tehnyt läksyjä enkä kauheasti lukenut kirjoituksiinkaan. Näin siis ei kannata toimia, mua harmittaa vieläkin, kun mietin millaset paperit oisin saanu, jos olisin oikeasti panostanut lukioon. Nyt kirjoitin siis M:n paperit, joita koristaa myös se äikän laudatur, josta oon varmaan ikuisesti ylpeä :D Todistuksen keskiarvo on muistaakseni 8,1.

Niin, motivaatio ei siis lukiossa ollut kovin korkealla. Olin koko ikäni halunnut opettajaksi, mutta lukioaikana sitten tuli hyvinkin selväksi, että OKL:een on vaikea päästä. Etenkin Oulussa pisterajat olivat olleet vuosien ajan jo todella korkeat. Mikään muu kaupunki ei kuitenkaan mun tapauksessa olisi tullut kyseeseen kuin Oulu.

No, päätin sitten, että musta ei tule opettajaa, koska oon liian laiska ja tyhmä päästäkseni yliopistoon noin tarkan seulan läpi. Hain terkkariksi opiskelemaan Kokkolaan ja pääsinkin. Asuin tuolloin Kokkolassa ja olin siellä töissä, mutta elämäntilanteen takia jätin koulupaikan vastaanottamatta ja muutin Tornioon. Olin puoli vuotta työkokeilussa alakoulussa, sen jälkeen menin opiskelemaan Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun tavoitteena valmistua joskus sairaahoitajaksi. Opiskelu ei vastannut lainkaan mun odotuksia, enkä kokenut, että musta tulisi hyvä sairaanhoitaja. Jatkoin kuitenkin opiskeluja, mutta mulla oli paljon ongelmia terveyden kanssa just tuolloin, joten opiskelut jäi vähän taka-alalle. Oli loukkaantumista, siitä kuntoutumista, tää mun perussairaus oli tosi huonona jne, joten ei vaan riittänyt jaksamista opiskella alaa, joka muutenkaan ei vastannut mun toiveita tulevasta ammatista. Jatkoin kuitenkin opiskeluja vielä syksyllä 2011 vuotta alemmalla kurssilla. Motivaatio oli pikkasen parempi kuin keväällä 2011, mutta siltikään en kokenut, että olisin omalla alallani. Lopetin opinnot jouluna ja menin töihin keväästä 2012 alkaen. Olin vakaasti päättänyt, että haen ja pääsen keväällä 2013 opiskelemaan luokanopettajaksi Oulun yliopistoon.

Jäin työttömäksi alkuvuodesta 2013, mutta en ollut siitä kovin pahoillani, koska tiesin että mulla olisi nyt paremmin aikaa valmistautua VAKAVA-kokeeseen. VAKAVA-koe on siis kirjallinen, valtakunnallinen koe, jolla pyritään erilaisiin kasvatusalan koulutuksiin. Useimpiin koulutuksiin VAKAVA-koe toimii esivalintana, eli tietty kiintiö pääsee VAKAVA-pisteidensä perusteella soveltuvuuskokeisiin.

Aineisto julkaistaan aina maaliskuun loppupuolella, tänä vuonna julkaisupäivä oli muistaakseni 26.3. Aineiston voi tulostaa netistä tai tilata kirjana. Itse päädyin kuitenkin tohon tulostamiseen. Tänä vuonna aineistossa oli kuusi artikkelia. Artikkeleiden aiheet käsittelevät kasvatustiedettä eri näkökulmista, sisältäen myös kasvatussosiologiaa ja -psykologiaa. Yhdessä artikkelissa oli lisäksi myös neuropsykologia aika keskeissä osassa. VAKAVA-aineiston teksti on kasvatustieteellistä tekstiä, joten se sisältää paljon alan käsitteistöä ja ylipäänsä tieteellisissä teksteissä käytettyä sanastoa. Kirjan takana on kyllä sanasto, jossa kaikki oudommat sanat on selitetty, mutta suosittelen kyllä lukemaan ennen VAKAVA-koetta kasvatustiedettä käsitteleviä teoksia. Hyviä teoksia ovat esim. Sata sanaa kasvatuksesta ja Sata sanaa opetuksesta sekä Johdatus kasvatustieteisiin.

 Luin ekan viikon aikana kaikki artikkelit kahdesti läpi. Ensin luin niin, että sain jokaisesta artikkelista hyvän yleiskuvan, sen jälkeen luin alleviivaten. Seuraavaksi paneuduin yhtenä päivänä aina yhteen artikkeliin tehden siitä muistiinpanoja sekä pikkutarkkoja kysymyksiä, joita V sitten multa kyseli. Tän jälkeen tuli luettua noita artikkeleita vielä useita, useita kertoja. Alleviivasin lisää, yliviivasin, kirjoittelin marginaaleihin selityksiä ja avainsanoja avuksi vaikeiden kohtien muistamiselle ja ymmärtämiselle. Kirjoittelin myös marginaaleihin tiivistelmiä artikkeleista. Lisäksi tilasin myös Eximiasta itseopiskelumateriaalin, joka sisälsi harjoitustehtäviä sekä ns. aukikirjoitetun tiivistelmän jokaisesta artikkelista. Tein ahkerasti noita Eximian tehtäviä, lisäksi pelasin netissä VAKAVA-13 -älypäävisaa ja tein harjoituskokeita, joita julkaistiin VAKAVA 2013 -ryhmässä Facebookissa. Luin ja harjoittelin keskimäärin 5 tuntia päivässä, enkä kokenut opiskelua mitenkään rankaksi.Varmaankin 10 kertaa tuli luettua noi artikkelit läpi, eli osasin ne suunnilleen ulkoa.

Koepäivä on aina toukokuun alussa. VAKAVA-koe on siis valtakunnallinen, joten se järjestetään jokaisessa Suomen yliopistossa samana päivänä ja samaan aikaan. VAKAVA-koe on monivalintakoe, eli itse ei tarvitse mitään tekstiä tuottaa. Koe sisältää oikein/väärin -väittämiä, ihan perus monivalintoja abcd-vaihtoehdoin, erilaisia yhdistämistehtäviä (esim. yhdistä oikeat aivojen osat oikeaan reaktioon tms.). Mitään omia vastauksia tai muuta ei tarvitse kirjoittaa, riittää kun laittaa rastin oikean vaihtoehdon kohdalle. Vastaukset lukee optinen lukulaite, joten kumia ei saa käyttää. Jos tahtoo vaihtaa vastausta, väärä vastaus on mustattava. Vähän sama periaate kuin esim. yo-kuunteluissa. Tänä vuonna kokeessa oli 48 kysymystä ja aikaa oli kaksi tuntia. Aina on puhuttu, että VAKAVA:ssa pitää muistaa pikkutarkkoja asioita ja nippelitietoa, mutta ei se nykyään enää niin ole. Tänä vuonna 1. osa kokeesta oli melkoisen soveltava, eli sun oli täytynyt oikeasti ymmärtää lukemasi eikä vain päntätä tutkijoiden nimiä ja teorioita ulkoa. 2. osa sisälsi enemmän niitä pikkutarkkoja kysymyksiä. Pisteytys meni tänä vuonna niin, että 1. osassa oikeasta vastauksesta sai yhden pisteen tai puoli pistettä, väärästä vastauksesta tai vastaamatta jättämisestä lähti yksi piste. Kakkososassa vastaamatta jättämisestä ei lähtenyt pinnoja, mutta väärästä vastauksesta lähti, joten siinä pystyi vähän taktikoimaan.

Koe tuntui olleen tänä vuonna kaikille haastava ja se oli sitä myös omalla kohdallani tietyllä tavalla. Koin kokeessa, että osasin monta tehtävää, mutta kotiin päästyäni iski epävarmuus, koska tehtävät olivat melko monitulkintaisia. Tuntui siis, että samaan tehtävään olisi voinut olla kaksikin vastausta, mutta vain yhden sai valita. Perustin kuitenkin vastaukseni AINA aineistoon ja vastasin vain aineiston pohjalta. Ei siis kannata alkaa miettiä kokeessa, että mitähän se psykan ope lukiossa tästä sanoikaan ja mitähän siellä kasvatustieteen kurssilla avoimessa yliopistossa sanottiin tästä. Aattele vain sitä, mitä se VAKAVA-aineisto asiasta sanoi. Moni meni metsään juuri tässä, että oli selkeästi alkanut ylianalysoimaan ja miettimään asioita liian monesta näkökulmasta. Jos tulee vaikea kysymys, johon vois olla useampikin vaihtoehto sopiva vastaukseksi, niin mieti silloin mitä se VAKAVA-aineisto asiasta sanoo ja onnistut varmasti. Tällä ajattelutavalla ja kovalla lukemisella sain VAKAVA-kokeesta 142,67 pistettä. Ouluun pisteraja oli viime vuonna 131,xx, tänä vuonna haastavan kokeen takia raja tippui 103,10 pisteeseen. Ylin hyväksytty oli 164,xx, joten pääsin siis kirkkaasti toiseen vaiheeseen. VAKAVA-kokeeseen kannattaa panostaa siksikin, että ainakin Oulussa soveltuvuuskokeissakin saa VAKAVA-kokeen pistemäärän perusteella 0-5 pistettä. Eli jos oletetaan, että olisit tänä vuonna päässyt esim. tolla 103,10 pisteellä nippanappa jatkoon, niin soveltuvuuskokeista täytyisi tulla täydet pisteet, jotta opiskelupaikka irtoaisi, koska VAKAVA-pisteistä siirtyy soveltuvuuskoepisteisiin pyöreät nolla pistettä. Soveltuvuuskokeiden alin sisäänpääsyraja oli tänä vuonna 15,53 pistettä, joten haastattelusta (max. 10p) ja osaamisnäytteestä (max. 5p) täytyisi siis saada täydet eikä sekään ihan riittäisi.

Soveltuvuuskokeet olivat omalla kohdallani 13.6. Kuten sanottu, soveltuvuuskokeisiin kuuluu haastattelu (10p.) ja osaamisnäyte (5p). Lisäksi VAKAVA-pisteet skaalataan niin, että niistä saa 0-5p. Yhteensä soveltuvuuskokeista voi siis saada 20 pistettä. Oulussa yo-pisteet tai lukion päättötodistus eivät vaikuta mitään. Lisäksi ennen soveltuvuuskoetta piti lähettää yliopistolle kahtena kappaleena yhden sivun pituinen kirjoitelma, jossa kerrottiin omasta työkokemuksesta, aiemmista opinnoista, motivaatiosta jne.

 Tänä vuonna toi osaamisnäyte tuli kokeisiin mukaan ekan kerran. Tämä sen vuoksi, että aiempina vuosina laaja-alaiseen, taito- ja taideainepainotteiseen ja teknologiapainotteiseen luokanopekoulutukseen on haettu erikseen. Tänä vuonna kuitenkin haettiin samalla kokeella kaikkiin noihin. Soveltuvuuskoekutsun mukana tulleessa lomakkeessa piti sitovasti ilmoittaa, mihin painotukseen hakee ensisijaisesti ja laittaa loput varavaihtoehdot järjestykseen. Itse hain siis laaja-alaiseen luokanopettajan koulutukseen. Osaamisnäytteeseen oli annettu hyvät ohjeet soveltuvuuskoekutsussa. Näyte sai liittyä oikeastaan mihin osaamisalueeseen vain (esim. kuvis, musiikki, liikunta, draama, kirjallisuus, fysiikka, matikka jne.). Kestoltaan näyte sai olla maksimissaan 10 minuuttia. Siinä täytyisi näkyä pedagoginen ja kasvatuksellinen näkökulma. Pisteitä sai myös siitä, että osasi esittää ja arvioida työtään. Parhaimmillaan näytteessä näkyi innovatiivisuus sekä esittäjän henkilökohtaiset mieltymykset. Itse kuvitin lastenlaulun kolmella kuvalla ja lisäksi soitin ton laulun sitten pianolla. Olin laittanut kuviin laulun sanat tavutettuina. Idea oli, että kuvia voisi käyttää myös esim. ekaluokan lopulla pienenä lukemisharjoituksena. Kuulin, että muilla oli ollut esimerkiksi itsekehitettyjä laululeikkejä, taputusleikkejä, lastenloruja ja -tarinoita yms.

Valmistauduin siis soveltuvuuskokeisiin valmistamalla ton osaamisnäytteen sekä lueskelemalla Eximian itseopiskelumatskun mukana tullutta soveltuvuuskokeisiin valmistavaa kirjasta. Ton kirjan avulla oli hyvä jäsennellä omia ajatuksia, koska siinä oli mm. kysymyksiä, joiden avulla esimerkiksi voi miettiä omia motiivejaan koulutukseen pyrkimiseen yms. (Voin muuten myydä ton kirjan kympillä, ei oo merkintöjä). Kirjassa oli myös vinkkejä jännityksen hallintaan ja muuta tällasta. Mun mielestä kuitenkin riittää, että tuntee itsensä ja omat päämääränsä. Itse tutustuin myös Oulun yliopiston nettisivuihin sekä luokanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmaan. Kokeeseen menin rennoin mielin ja tavoitteena oli olla täysin oma itseni, kuten olinkin. Mitään ei kannata esittää, eikä kannata alkaa pätemään mistään. Sillä tavalla ei anna itsestään hyvää kuvaa ja kyllä ne haastattelijat sun läpi näkee kuitenkin. Ja hyvät ihmiset, muistakaa hyvät ja kohteliaat käytöstavat! Kun menette haastatteluun, kätelkää haastattelijat ja kun lähdette, kätelkää, kiittäkää ja toivottakaa hyvää kesää/päivänjatkoa. Älkääkä ikinä keskeyttäkö haastattelijaa tai alkako inttämään vastaan, vaikka mieli tekisi. Oon kuullut, että tällasiakin tapauksia on ollut, eikä lienee ole vaikea arvata, että opiskelupaikkaa ei irronnut.

Niin, haastattelu oli siis 13.6. Mulla oli haastattelijana kaksi naista, vähän vanhempi rouva ja sitten nuorempi. Heti alkuun esitin osaamisnäytteeni. Haastattelijat kyselivät näytteestäni aika paljon, esimerkiksi siitä omakohtaisuudesta (kyseessä oli hevoslaulu ja kerroin esitehtävässä harrastavani ratsastusta). Lisäksi haastattelijat kysyivät mm. sairaanhoitajaopinnoista, kiinnostuksestani kasvatustieteisiin, mitä tiedän kuuluvan luokanopettajan opintoihin, miksi olisin hyvä opettaja, mitkä olisivat heikkouteni opettajana ja lisäksi paljon kysymyksiä tuli tosta mun puolen vuoden mittaisesta työkokeilusta alakoulussa. Kannattaa tosiaan olla oma itsensä, vastata kysymyksiin ytimekkäästi ja pysyä asiassa. Ei kannata alkaa jaaritella. Jos et osaa heti vastata, mieti hetki. Älä missään nimessä vastaa "en tiiä". Kaveri vastasi ekaa kertaa hakiessaan kaikkiin kysymyksiin tyyliin "no emmä tiiä, mutta plaaplaa" ja sai haastattelusta 3/10p. Pääsi kolmannella yrittämällä kyllä sisään. Haastattelu kesti osaamisnäytteineen 30 minuuttia.

Nyt torstaina siis tuli tieto, että pääsin opiskelemaan luokanopettajaksi. Pistesaalis 17,7/20. Harmi, että en tiedä mistä osioista sain minkäkin verran pinnoja. VAKAVA-pistemäärästä en tiettykään saanut täysiä, epäilen vahvasti, että sain siitä 3,7 pistettä. Uskon myös, että sain vakuutettua haastattelijat mun motivaatiosta. Mulla on kuitenkin enemmän ikää kuin juuri lukiosta päässeellä, oon ehtinyt kokea elämää vähän ja miettiä, mitä todella tahdon. Lisäksi uskon, että sain lisäpinnoja tosta mun työkokeilusta. Kannattaa ehdottomasti hankkiutua työkokeiluun kouluun, jos luokanopeksi haaveilee. Siinä näkee sitä kouluarkea ja saa kuvan siitä, millaista opettaminen ja opettajana toimiminen on. Muistutan myös, että jos on esimerkiksi samana keväänä päässyt lukiosta, eikä pääse heti OKL:een, niin ei kannata lannistua. Se on aika harvinaista päästä suoraan lukiosta tonne, koska se pienikin elämänkokemus painaa aika paljon sinä haastattelijoiden vaakakupissa. Yrittää kannattaa aina ja jos ei ekalla tärppää, niin ainakin ens kerralla tietää, mitä on tulossa ja mitä kannattaisi tehdä toisin!

Tuleva luokanopettaja esittäytyy!

Joo, eli tänään ihme tapahtui! Koisasin vielä omassa sängyssäni klo 8.54 tänä aamuna, kun puhelin soi. Rakas siskoni sieltä soitteli ja kertoi, että oli löytäny mun nimen luokanopettajan koulutukseen vuonna 2013 valittujen joukosta. Mulla oli itsellä kello ysiltä soimassa tulosten katsastamista varten, mutta ne olikin tulleet jo aiemmin. Aika epäuskonen olo oli. Olin ja olen edelleen tosi iloinen, onnellinen, hämmästynyt ja niin pirun ylpeä itsestäni. Piti heti mennä tarkistamaan asia yliopistohaku.fi:stä ja kyllähän se "hyväksytty" siellä luokanopekoulutuksen kohdalla luki. :)





Meitä haki Oulun yliopiston luokanopettajakoulutukseen 1500 henkilöä. VAKAVA-kokeen jälkeen 250 eniten pisteitä haalinutta pääsi soveltuvuuskokeisiin. Soveltuvuuskokeesta valittiin opiskelemaan 100 parasta - ja mä olen yksi niistä! Pisteitä soveltuvuuskokeesta pystyi saamaan 20. Osaamisnäytteestä 5, haastattelusta 10 ja VAKAVA-pistemäärästä 5 pistettä. Sain 17,7 pistettä. Sitä en tiedä, mistä osiosta tuli minkäkin verran.

Jiihaa, parhaimmisto!

Hyväksymiskirje tuli postissa heti tänään. Kirje sisälsi yliopistoon ilmoittautumiskaavakkeet, opiskelijakortin tilauskaavakkeen, luokanopettajien liitosta ja luokanopettajaksi opiskelevien liitosta kirjeet, fuksioppaan (jee!!) ja laskun ylioppilaskunnan liittymismaksua varten. En oo vielä ehtinyt kunnolla tutkia tota fuksiopasta, mutta pikkasen vilkasin ja siellä oli mm. meidän tulevien pienryhmänohjaajien esittelyt, opiskeijoiden kertomuksia opiskelusta yms.

 

 Semmosta tänään, aika paras päivä :)

Simban kans vietetään kesäpäivää onnellisina mun opiskelupaikasta.

Joku sekopääkö ne aivosi lainaa

Ihan pikaisesti puran taas tunteitani :) Kauhean kamala pääsykoejännitys, ylihuomenna tulevat siis lopulliset tulokset ainakin luokanopen ja lastentarhanopen koulutuksista. Kasvatustiede menee varmaankin maanantaille.

Soveltuvuuskokeet oli ja meni. Aluksi tuntui, että meni ihan hyvin, mutta olen alkanut tässä kahden viikon aikana epäilemään. Varhaiskasvatuksen (eli lastentarhanopen) koulutusohjelman soveltuvuuskokeessa oli siis ryhmätilanne, osaamisnäyte ja haastattelu. Ryhmätilanne oli mukava, tosin muutamat oli vähän turhankin vakavamielisiä mun mielestä. Itsehän olen sellanen höpöttelijä, enkä synkistele turhia. Tosin se voi koitua näissä soveltuvuuskokeissa myös mun kohtaloksi. Osaamisnäyte, no... se meni ihan ok. Soitin kerran väärän soinnun, mutta jatkoin siitä sitten eteenpäin. Soitin flyygelillä, enkä ollut yhtään varautunut siihen. Flyygeli on ihan sairaan raskas ja "isoääninen" soitin verrattuna tavalliseen pianoon. Oon tottunut soittamaan vain tavallista pianoa ja nyt mulla on vieläpä sähköpiano kotona, eli se on ihan superkevyt soittaa. Toki myös jännitin kauheasti. Haastattelussa mua haastattelivat mies ja nainen. Mies oli tarkkailijana ja nainen kyseli. Kysymykset oli aika peruskamaa, olin niihin varautunutkin. En tiiä tuliko mokailtua vai ei, koska eipä noita valitsijoita ainakaan voinut lukea.

Luokanopen soveltuvuuskokeet oli pari päivää myöhemmin kuin lto:n soveltuvuus. Näissä kokeissa ei ollut ryhmätilannetta, osaamisnäyte ja haastattelu vain. Soitin pianolla yhden lastenlaulun ja olin myös kuvittanut sen muutamalla kuvalla. Haastattelijoina oli kaksi vanhempaa naista. Oli ihan mukava tilanne, enkä mielestäni mokaillut mitään. Kysymykset olivat aika peruskamaa jälleen. Ainoastaan heikkouksistani opettajana kysyttäessä mun piti oikeasti pohtia, että mitähän ne vois olla. Ei kuitenkaan ole sillä tavalla kokemusta opettajan työstä, joten oli vaikea miettiä asiaa tältä kannalta. Sanoin, että varmasti jos esimerkiksi oppilaallani olisi jokin hätä vaikkapa kotona, niin en pystyisi olemaan tuomatta "töitä" kotiin. Eli siis tulisi varmasti pohdittua oppilaan tilannetta myös kotona, täten tietty professionaalinen etäisyys ei ole niin helppo säilyttää. Ehkä se oli huonosti sanottu, en tiiä. Mitähän ois kannattanu sanoo? :D Muuten tuntui menevän ihan hyvin.

Mulla on tavallaan sellanen olo, että välillä mietin, et kyl mä pääsen. Sitten taas seuraavassa hetkessä ajattelen, että miksi ne muka mut valitsis, kun on niin paljon muitakin hyviä hakijoita. Itseluottamus on huono, sen kyllä huomaa. Pelkään ihan hirveästi ylihuomista. Pelkään sitä pettymystä, kun en löydä omaa nimeä minkään koulutuksen listoilta, kun yliopistohaku.fi:ssa lukee kaikkien kohdalla "hylätty". Mä en kestä.

Päivitän varmaan ylihuomenna sit, että miten kävi. Että oonko siis hermoraunio, mitä luultavasti oon, koska en päässy mihinkään.

ps. Sain Oulun Alppilasta kämpän.

Soveltuvuuskokeisiin tieni vie

Kova työ palkittiin tällä kertaa ja torstaina 23.5. kolahti postiluukusta kutsut luokanopettajan ja varhaiskasvatuksen koulutusten soveltuvuuskokeisiin. Nukuin ton keskiviikon ja torstain välisen yön TODELLA levottomasti. Näin koko ajan unia, että menin Oulun yliopiston kasvatustieteen tiedekunnan sivuille kattomaan, että olinko päässy soveltuvuuskokeisiin, enkä sitten ollut päässyt mihinkään. Voin kertoa, että melkeen itku pääsi, kun sitten herättyäni tsekkasin listat netistä ja oma nimi komeili siellä muiden joukossa. :)

Odotetut ja toivotut soveltuvuuskoekutsut.

Kauhulla muistelen tota jokapäiväistä pänttäämistä. RIP VAKAVA '13

Pisteetkin oli ihan hyvät, ylin hyväksytty oli 164 ja risat, alin hyväksytty jotain 103,10 ja mun pisteet oli 142,67 eli yli keskitason mentiin reippaasti :) Pisteraja oli todella matala tänä vuonna tonne luokanopettajan koulutukseen, viime vuonnahan se oli jotain 131 pistettä ja tänä vuonna vain tuon 103. Koe oli siis ilmeisesti haastava. Varhaiskasvatuksen pisteraja laski vaan viitisen pinnaa ja oli näin ollen luokanopettajan koulutuksen pisterajaa korkeampi, 106 pistettä ja risat. Olen omiin pisteisiini ihan tyytyväinen, vaikka mun tavoite olikin yli 150 pistettä.

Nyt olenkin vaan koittanut harjoitella osaamisnäytettä varten. Osaamisnäyte on 10 minuutin mittainen esitys jostain omasta taidosta tai harrastuneisuudesta. Aihealue voi oikeestaan olla mitä vaan, en muista niitä nyt ulkoa, mutta aika laajat ne oli. Omani liittynee musiikkiin, mutta en tiedä vielä, että miten. Tarkoitus ois soittaa pianoa, mut en keksi sopivaa biisiä ensinnäkään ja toisekseen mietin, et onko se nyt pikkasen liian tavanomainen. Harjoittelua kyllä kaivataan.
 Lisäksi soveltuvuuskoe sisältää 15 minuutin haastattelun. Varhaiskasvatuksen soveltuvuuskokeissa on myös ryhmätilanne, olikohan parikymmentä minuuttia kestoltaan. Varmaan aika saman tyylinen tilanne kuin silloin, kun hain Kemi-Tornion ammattikorkeaan sairaanhoitajaksi. Luulen kumminkin, että nää varhaiskasvatukseen hakijat on pikkasen motivoituneempia ja oikeesti yrittävät aukasta sen suunsa siinä ryhmäkeskustelussa. Ammattikorkean ryhmätilanteessa oikeestaan vain minä ja eräs poika puhuttiin, loput kolme naista istu hiljaa eikä he oikeen ees vastanneet, vaikka heiltä jotain kysyikin. Toivottavasti siis nyt on toisin :)

Simba oli mukana kasvatustieteen pääsykoematkalla, yövyttiin mun siskolla Oulussa :)

Viime viikon keskiviikkona mulla oli myös yleisen kasvatustieteen pääsykoe. Se meni varmaan ihan ok. Ekassa eli psykologian osiossa oli enkuksi sellanen neuropsykaan liittyvä teksti ja siitä sitten monivalintakysymyksiä. Testattiin siis luetunymmärtämistä. Ekassa osiossa oli myös sellanen arviointi ja laskentatehtävä, joka meni päin persusta, koska ei tosiaan saanu laskinta käyttää, joten arvatkaa muistinko miten jaetaan desimaalilukuja jakokulmassa. Kokonaisluvutkin oli siinä ja siinä. Tokassa osiossa eli kasvatustieteen osiossa oli sitten tekstinpätkä determinismistä ja idealismista, oli siinä jotain vissiin kommunikatiivisesta käänteestäkin. Tekstistä oli kaks kysymystä, joihin piti vastata esseemuotoisesti. Olin just lukenu determinismistä ja idealismista Johdatus kasvatustieteisiin -kirjasta, joten ei ollut vaikeeta. Tosin en tiiä sitten, että mitä mieltä mahtaa arvioijat olla mun tekstistä :D

Nyt kun stressi on väliaikaisesti hiukan lieventynyt (tosin osaamisnäytteen takia stressi nostaa taas pientä rumaa päätään, argggh) oon tehnyt kaikkia rästijuttuja, mitä oon lykännyt pääsykokeiden takia. Oon siivonnu parvekkeen, mun vaatekaapin, vaihtanu olohuoneen järjestystä, siivonnu vessan kaapin.... ja semmosta. Eli siis suomeks sanottuna vaan siivonnu. Aattelin vaihtaa makuuhuoneen ilmettä vähän, koska oon kyllästynyt viininpunaiseen. Meillä on nyt viininpunaiset verhot ja päiväpeite, mut peitteeseen oli ilmeisesti Simban kynnestä ilmestynyt reikä, joten vois ehkä harkita uuden ostoa. Aattelin sellasta luumun väristä violettia uudeksi pääväriksi, musta on sitten kontrastisävynä. Ikeaan pitäs siis päästä, mutta V inhoaa siellä käymistä, joten tilanne vaatii suostuttelua. Ehkäpä vielä tällä viikolla saan tuhlata rahani Ikeaan! :)

Tällä hetkellä siis vaan ootellaan, että soveltuvuuskokeet koittaa. Varhaiskasvatuksen soveltuvuuskoe on 11.6. ja luokanopettajan soveltuvuuskokeen päivämäärä on joko 13. tai 14.6, tarkemman tiedon saa vasta 11.6. alkaen.

Nauttikaa kesästä :)

PS. V:n työsiirto Ouluun saattaa onnistua, ainakin homma on nyt laitettu alulle!

Minä nautin ainakin ja hyvin iloisena, kuten kuvasta näkyy.

Voihan pääsykokeet

Jep, "tärkeimpien" pääsykokeiden eka vaihe on nyt takana. Koe oli tasan viikko sitten tiistaina Oulussa. VAKAVA-koe on myös syy siihen miksei ole tullut pahemmin kirjoiteltua. Viisi viikkoa luin joka päivä 5-6 tuntia, tein muistiinpanoja, alleviivauksia, miellekarttoja, tiivistelmiä. Voin ihan suoraan sanoa, että nyt on takki niin tyhjä kuin olla ja voi. Koe itsessään meni niin, että en tiedä miten se meni :D Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Jollen pääse edes varhaiskasvatuksen soveltuvuuskokeeseen, niin saattaapi olla, että tämän naisen löytää Makuunista 5 kilon karkkipussit kourissa, silmät turvonneina ja maha pystyssä kaikesta mättämisestä, olenhan tunnesyöppö. Sen näkee sitten, tulokset tulee ensi torstaina eli 23.5. En halua ees aatella sitä päivää vielä.

Ensi keskiviikkona mulla on jälleen pääsykokeet Oulussa. Tällä kertaa kyseessä on yleinen kasvatustiede. Toivoisin pääseväni edes sinne, jos ei muualle. Tosin mun sisko haki sinne viime vuonna, ja vaikka hän on ihan uskomattoman älykäs ja akateemisesti lahjakas, hän jäi varasijalle 100. Eli suoraan sanottuna en usko kauheasti mahdollisuuksiini. Huomenna ois ohjelmassa Johdatus kasvatustieteisiin  ja Kasvatustieteen käsitteistö -opusten lainaaminen kirjastosta. Niitä sitten lueskelen silmät killissä keskiviikkoon saakka. Pääsykoe on kuitenkin ns. aineistokoe, meille jaetaan aineistot kokeen alussa ja kysymykset tulee niiden pohjalta. Pieni sukellus kasvatustieteen maailmaan ei silti ole haitaksi, koska haluan oikeasti jonkun opiskelupaikan tai itken seuraavat viis kuukautta -ainakin.

Mullahan ois ollut myös suomen kielen aineenopettajan pääsykoe maanantaina 20.5., mutta luin pääsykoekirjasta 20 sivua ja totesin, että ei oo mun juttu. Toisin kuin olin luullut (olen urpo), niin toi suomen kielihän ei ole mitään äikkää, vaan se on kielen tutkimusta. Mua ei kiinnosta niinku pätkääkään missä osissa suuta mikäkin äänne muodostuu, joten päätin skipata sen. Ihan siitäkin syystä, että siihen oli kaks reippaan 200 sivun pääsykoekirjaa, jotka mun ois pitäny opetella ja sisäistää viikossa. En siis ois todennäköisesti edes päässyt sisään, kun sisäänotto on muutenkin huimat 12 opiskelijaa.

Niin, nää pääsykoejutut on siis pyörineet mielessä viime aikoina. Joka toinen päivä oon vuodattanut katkeria kyyneliä rakkaan puolisoni olkapäätä vasten sen vuoksi, että tuntuu etten pääse kuitenkaan taaskaan mihinkään. Hain lukion jälkeen ammattikorkeakouluun vain siksi, että ajattelin olevani liian huono opsikelija ja tyhmä ihminen yliopistoon. Lähipiirin kannustamana sain kuitenkin viime vuonna haettua ekan kerran luokanopettajan ja varhaiskasvatuksen koulutuksiin. Varhaiskasvatuksessahan pääsin soveltuvuuskokeisiin, mutta en mennyt niihin, koska olen jännittäjä ja idiootti. Tänä vuonna toivoisin pääseväni soveltuvuusosioon taas, koska oikeasti tahdon tähän ammattiin. Eniten luokanopeksi, mutta kyllä se lto:kin käy. Kunhan vain saan työskennellä lasten kanssa. Mun on PAKKO päästä. Eikö ookin? Oon nähny pääsykokeista unta about kaks kertaa viikossa, joten se kertonee jo jotain stressin määrästä ja siitä, miten syvällä alitajunnassa tää koko homma on. Mä ansaitsen sen koulupaikan, mä tiedän sen, mutta riittääkö mun rahkeet? Apuaa.

Muuten elämässä menee ihan jees, oon rantakunnossa niinku viime vuonnakin, nimittäin rantapallokunnossa. Vaihteeksi. No, onhan noihin rantakeleihin ehkä vielä aikaa, joten ehdin vielä pudotella muutaman kilon. 6 kiloa jos saisin kuukaudessa pois, niin ois aika jees tai ees juhannukseen mennessä. Kattoo nyt, perjantaina rakas sisareni avomiehensä kera saapuu sulostuttamaan elämäämme, mikä tarkoittaa tietysti Satamantähdessä vierailua burgerien merkeissä. :D Ai miten niin oon läski?

Simba on ollut tänään kipeä :( Se alkoi oksentaa tossa puol kymmenen aikaan aamusta. Ensin pelkkiä mahanesteitä, koska yön jäljiltä vatsa oli tietysti tyhjä. Kahden maissa mahanesteiden seassa alkoi olla jo hiukan vertakin ja oksennus haisi vahvasti veriselle. Piti lähteä lääkäriin, jossa Simba sai nestettä ihon alle, pahoinvointilääkettä piikkinä ja reseptin antibioottiin sekä pahoinvointitableteihin. Nyt se voi jo paremmin ja ruokakin ois toiselle maistunut, mutta tänään sai antaa vain pari teelusikallista keitettyä riisiä, koska Simba on niin pieni. Simballa siis saattaa taas olla maha-suolistotulehdus, joka sillä oli myös silloin, kun se tuli meille viime heinäkuussa. Toivottavasti tää nyt menee tällä ohitse eikä tule enää takaisin. En tiedä mistä pikkusen vatsa on taas ärtynyt, lieneekö syynä suurempi raa'an lihan syönti viikonloppuna, kun oltiin viettämässä äitienpäivää mun vanhemmilla. Mun vanhempien koirat barffaa, joten Simbakin sai osansa raa'asta lihasta siinä sivussa. On se toki sitä ennenkin syönyt, mutta vain satunnaisesti ja pieniä määriä kerralla. En tiedä, oisko sillä sitten vaikutusta. Toivottavasti pieni vain nyt paranee <3



Tämmöstä siis tänään. Kuvia ei tietenkään oo, en jouda kulkeen kamera kourassa ku on vaan VAKAVA mielessä :D

Kokoon kyhätty haaste, yön pimeimpinä tunteina syntynyt tuotos

Tässäpä ois nyt tämä haaste, jonka sain täältä.

Juttu menee näin:
 "Kun sinut on haastettu, sinun olisi tarkoitus kirjoittaa muistiinpano, joka sisältää 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitettasi. Lopuksi haasta 5 ystävääsi. Jos minä haastoin sinut, se tarkoittaa sitä, että haluan tietää sinusta enemmän."

Saattaapi olla, että en haasta ketään, koska olen laiska (oonko maininnut sen jo aiemminkin, hmm...) ja tosi tosi kiireinen nyt pääsykokeisiin valmistautumisen vuoksi.

1. On aina hyvä aloittaa nimestä ja syntymäajasta. Noora on ihastuttava ristimänimeni ja putkahdin vähemmän helposti maailmaan 27.2.1991 klo 10.27. Olipahan vaan hyvä päivä syntyä, Pikku G on syntyny samana päivänä, tosin muutamia vuosia aiemmin.

 

 

2. Oon syntynyt Raahessa, mutta asunut melkeen koko ikäni Pattijoella, joka oli ennen itsenäinen kunta. Nykyään osa Raahea.

3. Oon harrastanu vähän vaikka mitä, mm. sukellusta, vakiotansseja, kokkikerhoa, poikkihuilua ja pianoakin oon soitellut. Kilparatsastus on kuitenkin se tärkein ja pitkäaikaisin harrastus, semmoset 11 vuotta tuli ratsasteltua. Pianoa soitin kolme vuotta.

 

4. Mulla on ollut kaksi omaa ponia ja kolme omaa hevosta. Näistä neljä laukkaa jo virheimmillä laitumilla. Kuvissa rakas ponipoika Little Michael (k. -09, kaviokuumeen väsyttämänä) ja pv-tytteli Lumine, joka asustaa nykyisin uudessa kodissa Vaalassa.





5. Lopetin ratsastuksen vaikean olkapäävamman vuoksi. Tipuin hevosen selästä ns. väärin. Jäi kammo, vaikka esteratsastajathan ei sais pelätä. No, valmentajan mielestä olinkin liian nössö esteratsastajaksi.

6. Olin ala- ja yläkoulussa hyvä oppilas, mutta ysillä iski masentava murrosikä ja teiniangsti. Pääsin peruskoulusta keskiarvolla 8,7. Lukiosta jäi käteen 8,0 keskiarvo ja magnan paperit. Kirjoituksiin en lukenut lainkaan, joten parempaankin olisin pystynyt. No, luin koko lukion aikana vain enkun ja ruotsin kokeisiin, joten mitä muuta voiskaan odottaa.

7. Asuin lukion jälkeen puoli vuotta Kokkolassa, paras kaupunki <3 Hain sinne opiskelemaan ja pääsinkin.

8. Muutin kuitenkin 2010 syksyllä Tornioon, koska halusin eroon sekopäisestä entisestä poikaystävästä. Lisäksi aloin seurustelemaan V:n kanssa, joka siis asui tuolloin Kemissä.

9. Asuin Torniossa yhdessä parhaan kaverini kanssa, joka opiskelee medianomiksi (R<3).

10. Muutin V:n kanssa saman katon alle joulukuussa 2010. Asutaan Keminmaalla, edelleen samassa paskasessa läävässä (no okei, on tää puhdas, mutta huono luukku).

11. Asiasta kukkaruukkuun, pieni sivuhuomautus: Oon laihduttanut 2006-2007 22 kiloa. Vasta kolme kiloa tullu takas. Jee. Yksi ruma vanha kuva possu-Noorasta tähän väliin:

12. Takaisin asiaan; V kosi mua uudenvuodenyönä 1.1.11. Häät on kesällä 2015.

13. Aloitin sairaanhoitajaopinnot Kemissä tammikuussa 2011, mutta keskeytin terveydentilanteen takia hetkeksi. Aloitin opinnot uudelleen syksyllä 2011, mutta lopetin lopullisesti tammikuussa 2012. Ei ollu mun juttu, vaikka sainkin pääsykokeista täydet pinnat. En myöskään kauheasti tykänny meidän luokasta, vaikka tulinkin oikeestaan melkeen kaikkien kans toimeen jotenkin.

14. Haluan luokanopeksi isona.

15. Haluan muuttaa Ouluun.

16. Mulla on kaksi vuotta nuorempi pikkusisko, joka asuu avomiehensä kanssa Oulussa. Systeristä tulee ekonomi, tällä hetkellä on Lidlin kassaneiti.

17. Mä oon myös ollut töissä Lidlissä, silloin kun asuin Kokkolassa. Sen jälkeen oon ollu töissä mm. Prismassa, Siwassa, R-kioskilla ja K-marketissa. Plus Tamppiksessa eli Tampereen Säästö-Texissä.

18. Rakastan chihuja. Mulla on oma chihu, jonka ostin viime heinäkuussa. Simba on 2-vuotias hurmuripoju. <3



19. Oon koukussa sairaaladraamaan. Teho-osasto ja Greyn Anatomia on parasta ikinä.


20. Jos suutun, alan eka huutaan ja sitten itkeen. Se on aika ärsyttävää, menee kaikki uskottavuus.

21. Mulla ei ole lempiruokaa. Tykkään kyllä kaikista äidin tekemistä ruuista, mut itsetehdyistä ehkä kanapasta on parasta.

22. Oon siivoushullu ja joidenkin mielestä semisti kontrollifriikki, mutta jälkimmäistä en kyllä suostu allekirjoittamaan.

23. Mun mielestä yhden illan jutut on naurettavia. Säälin ihmisiä, jotka harrastaa niitä. Säälittävää levittää jalkansa tuntemattomalle, vielä säälittävämpää kehua sillä. Noh, Kemissä tää on naisten keskuudessa vissiin ihan yleistä. Miehet nyt vielä ymmärtää, niillähän on melko monissa tapauksissa aivot alapäässä, mut naisilta ootan kyl vähän enemmän järjenkäyttöä.

24. En osaa kävellä muilla kengillä kuin korkkareilla. Tulee lyhyt oli ilman korkoja. :(

25. Meikkaan aina, jos astun ovesta ulos. Olinpa sitten vaikka tappavassa flunssassa tai pää puoliksi kainalossa. Meikistä emme tingi!

Nyt aattelin kattoa eilisen Greyn Anatomian (taikka siis toissapäiväisen) ja alkaa sitten ehkä Sanajahdin pelaamisen kautta nukkumaan. :)

Ihan alkuun on taas pakko ihmetellä, että miksi ihmiset käy baarissa. Okei, sinkut ehkä luulee löytävänsä sieltä unelmiensa puolison, mutta itse en usko moiseen.

Vietettiin eilen mun avomiehen synttäreitä täällä meillä kotona. Leivoin ihan itse kaikki tarjottavat ja olihan siinä ihan kauhee homma. Niin kauhee, että en jaksanu enää illalla kitata kuoharia siihen tahtiin, että ois viitsinyt baariin lähteä. Selvin päin en mene koskaan baariin, koska en vaan kestä katsoa niitä kännisiä. Aattelin, että ois kivempi ajella kaupungilla ja kattella tota huimaa menoa Kemin keskustassa, mutta rakas mieheni ei tietenkään voinut jättää baareilua väliin, koska se on niin kauhistuttavan mahtavaa. Niin, mikä siinä on niin mahtavaa? Okei, oli se ihan kivaa joskus sillon 19-vuotiaana vetää pää sekaisin ja tehdä itsestään idiootti, kirjoitella sitten laskuhumalassa facebookiin jotain "oken niun hymslassa" tms. ja hävetä aamulla. Mutta kun ei se enää oo kivaa ja Kemin baarit on huonoja. Oli miten oli, jäin sitten kotiin kattoon Greyn Anatomiaa, mikäs sen parempaa! Enää kolme jaksoo jäljellä 7. tuotantokaudesta, mitä sitten teen :(

Pääpiirteittän tää viikko on ollut aika tavallisen tylsä. Tein keskiviikkona uudet kynnet, mutta nää ei nyt oikein onnistuneet. Laitoin tällä kertaa ranskiksen valkoisella stiletti-kärjellä ja pinkillä glitter-raidalla, mutta toi glitteri paakkuuntui tosi ikävästi ja kynnen pinnasta tuli semmonen rosoinen. Lisäksi sohelsin geelauksen reunojen kanssa ja nyt toi geeli on alkanut ilmaantumaan reunoilta. Pitää vissiin ens viikolla viilata noi alas ja laittaa uudet geelit, vähän tarkemmin tällä kertaa.

Perjantaina mun sisko tuli Oulusta kylään, ei tehty mitään erikoista. Höpöteltiin ja laitettiin ruokaa, käytiin kaupungissa ja leivottiin kakkupohja, joka ei kohonnut tarpeeksi. Muuten oon vaan lenkkeillyt Simban kanssa ja katellut Greyn Anatomian 7. tuotantokautta, jonka ostin maanantaina Cittarista. Enää 8. tuotantokausi puuttuu, mutta en tiedä millon raaskin sen ostaa, koska sen hinta on vielä toistaiseksi 35 euroa.

 En kyllä varmaan tulevina viikkoina ehdi kauheasti mitään katsella, nimittäin tiistaina alkaa VAKAVA-kokeeseen valmistautuminen. Mulla on jonkinlainen lukusuunnitelma jo tehtynä, toivottavasti kykenen lukemaan siinä tahdissa. Tarkoituksena ois lukea noin puolet aineistosta per päivä. Varmaan alleviivailen ja teen myös muistiinpanoja tai jotain mindmappeja, vaikka vihaankin niitä. Tossa muistiinpanojen tekemisessä on tosiaan omat haasteensa, koska VAKAVA-aineistossa ei tarvitse hallita suuria kokonaisuuksia. Tiedon soveltamistakaan ei juuri tarvita, täytyy vaan tietää kaikkea nippelitietoa, muistaa pieniä yksityiskohtia. Mulla on tosi hyvä muisti, eniten ehkä valokuvamuistin kaltainen, mutta oon silti ihan hermoraunio. Pelkään etten osaa mitään enkä pääsee taaskaan mihinkään. Yritän olla toistaiseksi ajattelematta asiaa, koska iskee niin kauhee pakokauhu ettei mitään rajaa. Joka tapauksessa, teen parhaani ja sen täytyy riittää. Se on oikeestaan pakko riittää.

Nyt vois vaikka lyödä meikit naamaan ja lähteä ulos Simban kanssa. Täällä on tosi nätti ilma eikä taida olla pakkasasteitakaan, joten kyllä kelpaa  :)

Ps. Sain Sallalta haasteen, teen sen tässä lähipäivinä :)

Taas kerran aloitan alusta. Edellinen yritys meni vähän turhaan itkemisen puolelle, lähinnä tuli vaan valitettua ja purettua ajatuksia. Muutenkin alkoi vähän ärsyttää oma synkistely, mutta no, ehkä annan sen itelleni anteeksi; pessimistinen luonne.

Mä olen siis Noora, 22-vuotias avovaimo, Simba-chihun mami, isosisko ja vanhempieni tytär (yllättävää, eikö?). Mä olen ujo, huumorintajuinen ja kavereiden kesken sosiaalinen. Mulla on iso ääni, kun sille päälle satun, puhun nopeasti ja asiaa tottakai. Mussa asuu pieni keittiöpsykologi ja diagnostikko, lääketiede ja psykologia siis kiinnostaa. Musta ei kuitenkaan tule lääkäriä eikä psykologia, vaan luokanopettaja -ainakin toivottavasti. Mä rakastan lapsia, kesää, suklaata, Greyn Anatomiaa ja Teho-osastoa. Ai niin ja tottakai avomiestäni ja Simbaa. Harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti kuntosalilla käymistä, se on ainoa liikuntamuoto, josta tykkään. Lisäksi oon alotellut tekemään geelikynsiä itse, koska sain joululahjaksi uv-uunin ja geelejä. Siitä juttua myöhemmin. Mä olen laiska eli mukavuudenhaluinen kaikessa muussa paitsi siivoamisessa ja kauneudenhoidossa. Muoti, meikkaaminen, kynsien- ja hiustenhoito kiinnostaa tosi paljon.

Mä olen kiltti lukiotyttö, joka teininä veti aina perseet olalle. Nykyään juon muutaman kerran vuodessa kohtuudella. Mulla on yo-todistuksessa yksi laudatur, josta oon varmaan ikuisesti ylpeä, koska laiskana eli mukavuudenhaluisena en ole ahkera opiskelemaan. Lukion jälkeen opiskelin vähän aikaa sairaanhoitajaksi, mutta se ei ollut mun juttu lainkaan. Nyt olen kaikkien inhoama kassatyöntekijä ja osa-aikatyötön, mutta se ei mua haittaa, vaikka kaikki muut mua surkutteleekin. Mä alan loppukuusta valmistautumaan VAKAVA-kokeeseen, joten tarviin tosiaankin sitä aikaa siihen enkä töissä käymiseen. Raha on muutenkin niin yliarvostettua, itsehän elän pyhällä hengellä.

Pyhästä hengestä päästäänkin siihen, että en usko jumalaan enkä jeesuksiin ja muihin tällaisiin. Okei, Jeesus-niminen mies oli olemassa, mutta se miksi hän katsoi olevansa joku Messias johtunee hänen mielenterveydestään. Toisinaan ajattelen olevani agnostikko ja toisinaan ateisti. En ole jaksanut tai viitsinyt määritellä itseäni, mutta mitä hyötyä siitä olisikaan. Kunnioitan toisten uskoa, mutta inhoan niitä, jotka tyrkyttävät mulle uskontoaan ja omia periaatteitaan. Eli turha tulla saarnaan jumalasta, menee toisesta sisään ja toisesta ulos. Rippikoulun olen käynyt, koska oli pakko. Elämäni kauhein viikko ikinä.

Mulla on useita kavereita, mutta valitettavasti vähän ympäri Suomea. Rakkain ja tärkein ystävä asuu onneksi vielä toistaiseksi Torniossa. Oon huono tutustumaan, joten melkeen kaikkiin kavereihini olen tutustunut jo eskarissa. Nykyään on tositosi hankala tutustua uusiin ihmisiin. Siks oonkin jo valmiiksi vähän ahistunut syksystä, kun pitää taas mennä uuteen kouluun ja tutustua uusiin ihmisiin. Mä pärjään hyvin yksinkin, mutta olis huippua saada uusia kavereita tottakai. Tosin oon kuullut, että monet ihmiset luulee mun olevan leuhka ja ylimielinen idiootti, mikä taas voi johtua siitä, että a) mulla on kuulemma vihainen perusilme b) mun vanhemmat on semisti rikkaita.

Mä olen seurustellut mun avomiehen V:n kanssa 2,5 vuotta. Ollaan asuttu yhdessä melkein alusta saakka, kihloissa ollaan oltu pari vuotta. Me asutaan nyt tällasessa pienessä kunnassa täällä takahikiällä eli Meri-Lapissa, mutta toivottavasti muutetaan Ouluun loppukesästä, koska mulla tosiaan alkais siellä sitten se koulu. V:llä on täällä vakituinen työpaikka, mutta koska on kyse suuresta kansainvälisestä firmasta, niin sisäinen siirto on varmastikin mahdollinen. Ainakin tahdon niin uskoa.

Viime kesänä toteutin pitkäaikaisen, suuren haaveeni ja ostin koiran. Sweet Paola's Qwerty eli Simba on kaksivuotias chihuahua-uros. Simba on maailman kiltein ja lutusin koira. Se rakastaa kaikkia ihmisiä vauvasta vaariin. Simballa on tosi ihana ja eloisa luonne eikä se ikinä ole huonolla tuulella. Simba on mun silmäterä.



Me asutaan siis kolmestaan V:n ja Simban kanssa kaksiossa vuokralla. Täällä on sekopäitä ja outoja ihmisiä talo täynnä, mutta sovitaanpahan hyvin joukkoon. Inhoon tätä kämppää. Oon koittanut sisustaa parhaani mukaan, mutta ei se paljoa auta, jos on 1) tosi ruma muovimattolattia 2) ällöttävät likasen ruskeat keittiön kaapit 3) tosi kamala kylppäri siniharmaalla klinkkerilattialla ja keltaiseksi kaakeloiduilla seinillä. Mainitsinko, että keltaisiin seiniin on tehty siniharmaalla kaakelilla raita? Joo, en tiedä kuka ammattisuunnittelija noi värit on valinnut. Todennäköisesti ostettu halvinta mitä kaupasta löytyy.

Niin, tää blogi sitten. Mä varmaan kirjoittelen tänne vähän tosta pääsykokeisiin lukemisesta ja sitten tällasesta ikuisuusprojektista eli kesäkunnosta. Mulla ois tavoitteena tiputtaa alkuun n. 5 kiloa painoa ja siitä sitten varmaan vielä 3-5 kiloa, riippuu miten lähtee tosta tippumaan. Mulla ei oikeestaan oo ylipainoa, mutta kuitenkin varaa tiputtaa kiloja ja etenkin kiinteyttää. Toivottavasti saan pidettyä itteni kurissa, oon nääs armoton herkkuhiiri eli siis suomeksi sanottuna possu.

Tarkotus on ollu aloittaa toi painonpudotus jo aiemmin, mutta mulla on sellainen perussairaus kuin haavainen ja ärtynyt paksusuoli, joten oon nyt keskittyny lähinnä sen hoitamiseen. Oon sairastanut jo kohta viisi vuotta, mutta vasta nyt on löytynyt kunnon lääkkeet ja oikeat hoitomuodot sekä ruokavalio (josta siis lipsun jatkuvasti, koska ruoka on hyvää ja syöminen kivaa) yksityisten lääkärikäyntien ansiosta. Mulla on ollut monitahtoinen anemia ja puutostila tän sairauden takia, joten sitäkin on hoidettu nyt kuntoon ihan nappia naamaan -tyylillä. Lisäks oon saanut b12-vitamiinia injektiona.

Sellanen olen siis minä ja mun elämä :) Pakko laittaa tähän loppuun mun naistenpäivän kunniaksi saadut kukkaset.