Jep, "tärkeimpien" pääsykokeiden eka vaihe on nyt takana. Koe oli tasan viikko sitten tiistaina Oulussa. VAKAVA-koe on myös syy siihen miksei ole tullut pahemmin kirjoiteltua. Viisi viikkoa luin joka päivä 5-6 tuntia, tein muistiinpanoja, alleviivauksia, miellekarttoja, tiivistelmiä. Voin ihan suoraan sanoa, että nyt on takki niin tyhjä kuin olla ja voi. Koe itsessään meni niin, että en tiedä miten se meni :D Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Jollen pääse edes varhaiskasvatuksen soveltuvuuskokeeseen, niin saattaapi olla, että tämän naisen löytää Makuunista 5 kilon karkkipussit kourissa, silmät turvonneina ja maha pystyssä kaikesta mättämisestä, olenhan tunnesyöppö. Sen näkee sitten, tulokset tulee ensi torstaina eli 23.5. En halua ees aatella sitä päivää vielä.
Ensi keskiviikkona mulla on jälleen pääsykokeet Oulussa. Tällä kertaa kyseessä on yleinen kasvatustiede. Toivoisin pääseväni edes sinne, jos ei muualle. Tosin mun sisko haki sinne viime vuonna, ja vaikka hän on ihan uskomattoman älykäs ja akateemisesti lahjakas, hän jäi varasijalle 100. Eli suoraan sanottuna en usko kauheasti mahdollisuuksiini. Huomenna ois ohjelmassa Johdatus kasvatustieteisiin ja Kasvatustieteen käsitteistö -opusten lainaaminen kirjastosta. Niitä sitten lueskelen silmät killissä keskiviikkoon saakka. Pääsykoe on kuitenkin ns. aineistokoe, meille jaetaan aineistot kokeen alussa ja kysymykset tulee niiden pohjalta. Pieni sukellus kasvatustieteen maailmaan ei silti ole haitaksi, koska haluan oikeasti jonkun opiskelupaikan tai itken seuraavat viis kuukautta -ainakin.
Mullahan ois ollut myös suomen kielen aineenopettajan pääsykoe maanantaina 20.5., mutta luin pääsykoekirjasta 20 sivua ja totesin, että ei oo mun juttu. Toisin kuin olin luullut (olen urpo), niin toi suomen kielihän ei ole mitään äikkää, vaan se on kielen tutkimusta. Mua ei kiinnosta niinku pätkääkään missä osissa suuta mikäkin äänne muodostuu, joten päätin skipata sen. Ihan siitäkin syystä, että siihen oli kaks reippaan 200 sivun pääsykoekirjaa, jotka mun ois pitäny opetella ja sisäistää viikossa. En siis ois todennäköisesti edes päässyt sisään, kun sisäänotto on muutenkin huimat 12 opiskelijaa.
Niin, nää pääsykoejutut on siis pyörineet mielessä viime aikoina. Joka toinen päivä oon vuodattanut katkeria kyyneliä rakkaan puolisoni olkapäätä vasten sen vuoksi, että tuntuu etten pääse kuitenkaan taaskaan mihinkään. Hain lukion jälkeen ammattikorkeakouluun vain siksi, että ajattelin olevani liian huono opsikelija ja tyhmä ihminen yliopistoon. Lähipiirin kannustamana sain kuitenkin viime vuonna haettua ekan kerran luokanopettajan ja varhaiskasvatuksen koulutuksiin. Varhaiskasvatuksessahan pääsin soveltuvuuskokeisiin, mutta en mennyt niihin, koska olen jännittäjä ja idiootti. Tänä vuonna toivoisin pääseväni soveltuvuusosioon taas, koska oikeasti tahdon tähän ammattiin. Eniten luokanopeksi, mutta kyllä se lto:kin käy. Kunhan vain saan työskennellä lasten kanssa. Mun on PAKKO päästä. Eikö ookin? Oon nähny pääsykokeista unta about kaks kertaa viikossa, joten se kertonee jo jotain stressin määrästä ja siitä, miten syvällä alitajunnassa tää koko homma on. Mä ansaitsen sen koulupaikan, mä tiedän sen, mutta riittääkö mun rahkeet? Apuaa.
Muuten elämässä menee ihan jees, oon rantakunnossa niinku viime vuonnakin, nimittäin rantapallokunnossa. Vaihteeksi. No, onhan noihin rantakeleihin ehkä vielä aikaa, joten ehdin vielä pudotella muutaman kilon. 6 kiloa jos saisin kuukaudessa pois, niin ois aika jees tai ees juhannukseen mennessä. Kattoo nyt, perjantaina rakas sisareni avomiehensä kera saapuu sulostuttamaan elämäämme, mikä tarkoittaa tietysti Satamantähdessä vierailua burgerien merkeissä. :D Ai miten niin oon läski?
Simba on ollut tänään kipeä :( Se alkoi oksentaa tossa puol kymmenen aikaan aamusta. Ensin pelkkiä mahanesteitä, koska yön jäljiltä vatsa oli tietysti tyhjä. Kahden maissa mahanesteiden seassa alkoi olla jo hiukan vertakin ja oksennus haisi vahvasti veriselle. Piti lähteä lääkäriin, jossa Simba sai nestettä ihon alle, pahoinvointilääkettä piikkinä ja reseptin antibioottiin sekä pahoinvointitableteihin. Nyt se voi jo paremmin ja ruokakin ois toiselle maistunut, mutta tänään sai antaa vain pari teelusikallista keitettyä riisiä, koska Simba on niin pieni. Simballa siis saattaa taas olla maha-suolistotulehdus, joka sillä oli myös silloin, kun se tuli meille viime heinäkuussa. Toivottavasti tää nyt menee tällä ohitse eikä tule enää takaisin. En tiedä mistä pikkusen vatsa on taas ärtynyt, lieneekö syynä suurempi raa'an lihan syönti viikonloppuna, kun oltiin viettämässä äitienpäivää mun vanhemmilla. Mun vanhempien koirat barffaa, joten Simbakin sai osansa raa'asta lihasta siinä sivussa. On se toki sitä ennenkin syönyt, mutta vain satunnaisesti ja pieniä määriä kerralla. En tiedä, oisko sillä sitten vaikutusta. Toivottavasti pieni vain nyt paranee <3
Tämmöstä siis tänään. Kuvia ei tietenkään oo, en jouda kulkeen kamera kourassa ku on vaan VAKAVA mielessä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti